Historiallinen tykkiasema

Vaaran laelle rakennettu kahden tykin tykkiasema, patteri, kuului osana Salpalinjaan.

Huhmarisvaaran laella, joka kohoaa noin 70 metriä järvenpinnan yläpuolelle,
toimi Salpalinjan pohjoisin tykkiasema. Salpalinjaksi kutsutaan sitä noin 1200
kilometrin mittaista puolustuslinjaa, jota rakennettiin vuosina 1940-41 ja 1944
Suomen itärajan puolustamiseksi. Linjan rakentamista ryhdyttiin suunnittelemaan
heti talvisodan päätyttyä, työt käynnistyivät jo
huhtikuussa 1940. Linnoitussuunnitelmaan sisältyi
41 kenttälinnoitettavaa työkohdetta, joista Kuorevaara
tai oikeammin Huhmarisvaara, oli pohjoisin.

Huhmarisvaaran osalta suunnitelma sisälsi ensivaiheessa
tykkiasemien ja tulenjohtopaikan rakentamisen.
Ne tuli upottaa kallioon ja kenttävarustaa. Työt alkoivat 22.10.1944
ja tykit asennettiin 22.11.1944. Tykkejä oli kaksi ja ne olivat
tyyppiä 152/35-MK (rannikkotykistön merikanuunoita, putken mitta 5,3 metriä).

Tykeillä ei koskaan ammuttu taistelutilanteessa, ja ne purettiin pois jatkosodan päätyttyä talvella 1945. Yhteistyössä Polvijärven kunnan, Pohjois-Karjalan Sotilasläänin ja Museoviraston kanssa sai Lomakeskus Huhmari vuonna 2000 hankittua vaaralle 152/45 Canet-tyyppisen rannikkotykin muistomerkiksi Huhmarisvaaran Salpalinjasta. Samanlaisia tykkejä on ollut asemissa Liperin Leskelänvaarassa. Oikeastaan nykyinen tykki eroaa historiallisesti oikeasta ainoastaan putken pituuden osalta.

Huhmarisvaaran tykkiaseman sodanaikaisena tehtävänä olisi ollut maahanlaskujen torjunta, pääasiassa Onttolan kentälle. Tykin kantama oli n. 20 kilometriä.